Idries Shah

| syntymäpaikka = Shimla, Brittiläinen Intia | kuolinaika = | kuolinpaikka = Lontoo, UK | salanimi = Arkon Daraul | ammatit = kirjailija, kustantaja | äidinkieli = | kansallisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = Itämainen filosofia ja kulttuuri | suuntaus = | tuotannon kieli = englanti | debyyttiteokset = | pääteokset = ''The Sufis''
''The Commanding Self''
''The Subtleties of the Inimitable Mulla Nasrudin''
''The Exploits of the Incomparable Mulla Nasrudin''
''Thinkers of the East''
''Learning How to Learn''
''The Way of the Sufi''
''Reflections''
''Kara Kush''
| sivusto = | puoliso = Cynthia (Kashfi) Kabraji | lapset = Saira Shah, Tahir Shah, Safia Shah | vanhemmat = | palkinnot = Outstanding Book of the Year (BBC "The Critics"), kahdesti;
kuusi ensimmäistä Unescon World Book Year palkintoa 1973 | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = Idries Shah Signature.jpg }}

Idries Shah ([]; , , ; 16. kesäkuuta 1924 – 23. marraskuuta 1996), tunnetaan myös nimellä Idris Shah, né Sayed Idries el-Hashimi (arabia: سيد إدريس هاشمي) ja kirjailijanimellä Arkon Daraul, oli afganistanilais-englantilainen kirjailija ja suufilaiseen perinteeseen kuuluva opettaja, joka kirjoitti yli kolmekymmentä kirjaa joiden aihepiirit vaihtelevat psykologiasta ja hengellisyydestä matkakertomuksiin ja kulttuurintutkimukseen.

Shah syntyi Intiassa afganistanilaiseen aatelissukuun ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa lähinnä Englannissa. Shahin varhaiset kirjoitukset keskittyivät magiaan ja noituuteen. Vuonna 1960 hän perusti Octagon Press kustantamon julkaisemaan suufiklassikoiden käännöksiä ja hänen omaa tuotantoansa. Hänen uraauurtava teoksensa oli ''The Sufis'', joka ilmestyi vuonna 1964 ja otettiin kansainvälisesti hyvin vastaan. Vuonna 1965 Shah perusti Institute for Cultural Researchin, joka on Lontoossa toimiva inhimillisen käyttäytymisen ja kulttuurin tutkimukseen omistautunut sivistyksellinen hyväntekeväisyysjärjestö. Vastaava organisaatio Yhdysvalloissa on Institute for Study of Human Knowledge (ISHK), jota johtaa Stanfordin yliopiston psykologian professori Robert Ornstein, jonka Shah nimitti edustajakseen Yhdysvalloissa.

Kirjoituksissaan Shah esitti suufilaisuuden yleismaailmallisena viisausoppina, joka juontaa ajalta ennen islamin syntyä. Painottaen, että suufilaisuus ei ole muuttumaton, vaan sopeutui aina kulloiseenkin aikaan, paikkaan ja ihmisiin, Shah käytti opetuksessaan länsimaalaisen psykologian käsitteitä. Shah hyödynsi perinteisiä opetustarinoita (teaching stories) ja vertauksia, tekstejä jotka sisälsivät useita kerroksia merkityksiä ja jotka on suunniteltu herättämään lukijassa oivalluksia ja itsetutkiskelua. Hän on ehkä parhaiten tunnettu humorististen Mulla Nasrudin tarinoiden kokoelmistaan.

Shah sai ajoittain kritiikkiä orientalisteilta, jotka kyseenalaistivat hänen pätevyytensä ja taustansa. Hänen roolinsa kiistassa Omar Khaijamin Rubaijatin uudesta käännöksestä, jonka julkaisi hänen ystävänsä Robert Graves ja vanhempi veljensä Omar Ali-Shah, joutui erityisesti tarkastelunalaiseksi. Hänellä oli kuitenkin myös monia merkittäviä puolustajia, yhtenä tärkeimpänä heistä kirjailija Doris Lessing. Shahista tuli arvostettu suufilaisuuden puhemies lännessä ja hän luennoi vierailevana professorina useissa läntisissä yliopistoissa. Hänen teoksillaan on ollut merkittävä osa suufilaisuuden esittämisessä hengellisen viisauden yksilöllisenä muotona, joka ei välttämättä liity mihinkään tiettyyn uskontoon. Wikipedian tuottama